Kuvituskuva  
 
Kirjat
Kolumnit
Työpöydällä
Vinkkejä
Vieraskirja
 
 
Kolumnit Etusivulle

Niin sanotusti korvessa

Maaseudun asukas tuntee olonsa yhä tukalammaksi. Ei taajamien ulkopuolella asuminen vielä kiellettyä ole, mutta ei kovin suotavaakaan.

Linja-autoreitit kuristetaan olemattomiin, koulut keskitetään keskustoihin, terveydenhuollon sivutoimipisteitä karsitaan, asiamiespostit lakkautetaan… Ja päättäjien vastaukset hätähuutoihin maalla elämisen edellytyksistä ovat aika ympäripyöreitä.

Joskus koneiston rattaista kuitenkin lipsahtaa ulos silmiä avaava lausuma. Näin kävi heinäkuun helteillä, kun Liikenne- ja viestintäministeriön tarkastaja Harri Uusnäkki kommentoi joukkoliikenteen alasajoa maaseudulla. Hänen kommenttinsa tosiasiaan, että jo joka kymmenennessä kunnassa ei ole lainkaan julkista liikenneyhteyttä edes kuntakeskukseen, oli Savon Sanomissa tarkalleen "Kaikille ei voi taata kaikkea. Jos haluaa asua niin sanotusti korvessa, niin se on oma valinta."

Kieli on mahtava väline. Taitavasti muotoillut lauseet sisältävät muutakin kuin sanojen varsinaisen merkityksen. Paljon sävyjä ja asenteita, jotka saadaan huomaamatta siirrettyä kuulijalle.

Kaikille ei voi taata kaikkea.

Kuulostaa isälliseltä opetukselta niille, jotka siellä taas ovat lapsellisesti vaatimassa lisää, ahneesti rohmuamassa sitä mitä muillakin on. Tai että paljon on jo annettu ja silti ollaan vielä vailla kaikenlaista. Ja että taas rajaseutujen asukkaita pitää pääkaupunkiseudun kustannuksella tukea, ne ronkuvat vaikka mitä!

Maaseudun asukkaana sitä jää aivan sanattomaksi. Eihän täällä ole koskaan oltukaan vailla kaikkea, ei edes samaa kuin asutuskeskuksissa. Vain sitä, mitä tätä ennen on pidetty kohtuullisena koko Suomen asuttuna pitämiselle ja hyvinvointivaltiolle.

Jos haluaa asua niin sanotusti korvessa, niin se on oma valinta.

Sekin 84-vuotias toimelias mummo, joka miehensä kanssa raivasi pellot ja rakensi talon, että olisivat sotien jälkeen jättäneet ottamatta sen rintamamiespalstan, varpaat multaan kaivamatta? Se on ihan oma valinta, että siellä haluaa päättäjiä kiusata kaiken maailman vaatimuksilla.

Tai ne maatalon isäntä ja emäntä, joiden tila on ollut saman suvun hallussa samalla paikalla vuodesta 1769. Oma on valintanne, mitä rupesitte maajusseiksi? Saa sitä maitoa tai possua halvemmalla ulkomailta.

Ja ne varsinkin, jotka ovat muuttaneet maalle mukamas elämänlaadun perässä. Jos kerran luksusta halajaa, niin kulut maksetaan itse.

Samaan aikaan toisaalla: tuttavaperhe on ihmeissään, kun pääkaupunkiin ei löydy riittävästi päteviä erityisopettajia, joiden tukea esikoinen tarvitsisi. Perheenlisäystä tulossa, asunto käy ahtaaksi, mutta isompaan vaihtaminen on aivan liian kallista. Vaan ei ole huomautettu, että jos haluaa asua niin sanotusti pääkaupunkiseudulla, niin se on oma valinta.

Uusnäkin lausahdus ei ole vahinko. Jos ministeriön virkamiehen julkinen kommentti ei ole hallituksen linjan mukainen, siitä älähdetään nopsasti ja asia oikaistaan. Mutta korjausta ei tule, asia on juuri niin kuin hän pontevasti sen ilmaisi.

Hallituksen näkemys on, että kaikille ei voi taata kaikkea ja jos haluaa asua niin sanotusti korvessa, niin se on oma valinta.

Kirsi Pehkonen