Kuvituskuva  
 
Kirjat
Kolumnit
Typöydällä
Vinkkejä
Vieraskirja
 
 
Kolumnit Etusivulle

Kesäduuniblues

Eka kesätyöni oli naapurin asuntovaunun pesu lattiasta kattoon serkkutytön kanssa. 10 markkaa per nenä oli huikea tienesti, työpäivä ikimuistoinen.

Nyt ei ole kesätyön hankinta nuorelle helppoa. Moni osaava, luotettava ja työhaluinen jää ilman kesäduunia.

Siis ilman mahdollisuutta oppia työelämän sääntöjä ja rytmiä, ilman kipeästi kaivattavaa työkokemusta, ilman mielekästä tekemistä, ilman rahaa ja rahankäytön opettelemista.

Epätieteellinen tuttavakartoitus kertoo, että kesätöitä oli ennen enemmän. Oli jopa valinnanvaraa, minä vaihdoin kerran kesken kesän mieluisampaan työhön.

Nyt hakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden. Helpoiten duunia saa sukulaissuhteilla, se on harmillista, mutta toisaalta ymmärrettävää. Avoimella haulla yksi yrityksen työntekijä on varattava viikoiksi vastaamaan kyselyihin ja käsittelemään hakemuksia.

Ammattia opiskelevilla työharjoittelu voi olla yksi väylä kesätyöhön, lukiolaisilla ja muilla vielä selkeästi ammattiin suuntautumattomilla ei sitä ole. Heikoimmassa jamassa ovat alle 18-vuotiaat, joiden työnteolle on rajoituksia, ajokorttikin puuttuu.

Nuoren kesätyöttömyys tuntuu kotiväen kukkarossa. Kelalta ei saa kesä-elokuulta opiskelijan asumislisää, joten ilman kesäansioita koko opiskelija-asunnon vuokran maksavat vanhemmat. Täysi-ikäinen voisi mennä toimeentulotukiluukulle, mutta onko sekään suositeltava tapa järjestää nuoren talous?

Monessa kunnassa kesätyön palkka on toimeentulotuen suuruinen. Vähästäkin pitäisi tietysti iloita, mutta alle neljän euron tuntipalkka on kyseenalainen. Onko ajateltu, että kotonansa ne asuvat, eivät paljoa tarvitse?

Vaan kaikki eivät asu. Maaseudulta pääsee yhä harvemmin toisen asteen kouluun bussikyydillä. Reilusti alle minimipalkan jäävä ansio kattaa niukin naukin työkuukauden elämisen vuokrineen, säästöön talven varalle ei jää mitään.

Jotain voisi yrittää nuorten eteen tehdä. Jospa tänä kesänä armahtaisi itsensä ja naapurin nuoren: teettäisi ikävät tai ainakin sopivat hommat hänellä? Oikeiden kesätöiden puutteessa keksitään edes mikrokesäduunia.

Omille lapsille ei kotitöistä makseta, ne kuuluvat asiaan. Mutta hommia voisi teettää naapurin nuorella ja naapuri vastaavasti toisen naapurin nuorisolla, tai vaikka keskenään ristiin.

Perinteisten lastenhoidon, nurmenleikkuun ja autonpesun lisäksi voisi työllistää kitkijän, veneenvahaajan, kompostin putsaajan tai mikä vielä herkullisempaa, ulkohuussin tyhjentäjän. Tai suursiivoajan, ruuanlaittajan, aitamaalarin, marjanpoimijan, mummonulkoiluttajan tai risusavottalaisen. Onhan näitä, kun oikein miettimään alkaa.

Juu vanhempien kukkarolla oltaisiin taas, mutta edes kasvattavalla tavalla. Kymppi pari voi olla aikuiselle kesänviettäjälle pikkuraha, kesätyöttömälle nuorelle iso asia. Verottaja sulkekoon silmänsä, yhteisen hyvä nimissä.

Leppoisaa kesää aikuisille, mikrokesätöitä nuorille!

Kesäkuu 2013